Minul ei tosissaan mee just ny hirveen hyvin.
Mul iski hurja flunssa jonka takia oon nyt sit ollu kotona pari viikkoa yksinäni. Tosissaan yksinäni.

 

Tänään on ollut ihan helvetin perse päivä näin pähkinänkuoressa. Olin väsynyt ja itkuinen aamusta saakka.
Suurin syy itkuisuuteeni oli se, että olen tosissaan yksin. Niin tunnen itseni ainakin.

Allun aikaan minulla oli "ystäviä" minulle nämä ihmiset oli ystäviä, mutta nähtävästi tunteet eivät olleet molemminpuoleiset.
Niin paljon pitää piruja maalata seinälle että nämä "ystävät" jotenkin liittoutui minua vastaan haukkuivat minua julkisesti..

Oli pakko. Tosissaan, suuri syy eroon Allun kanssa oli se, että nämä "ystävät" päättivät emt puolustaa mua, ja sen takia haukkua lapselliseks ja aivottomaks sun muuks paskaks, no mut hei sitähän mä oon. 

 

 (Mulle on edelleen epäselvää että mitä helvettiä pikselinimi tarkoitti sillä että se halusi puolustaa ystävää jonka takia se kävi mun kimppuun, ö ja ketä ystävää se oli puolustamassa? sen sanojen mukaan mua.) 
Kaiken kukkuraksi pikselinimi kävi kimppuuni Annamerkinnän takia. Oookoo.
Annamerkinnän takia tuo ylläkäyty haukuntakeskustelukin oltiin käyty, mutta se onkin sitten oma tarinansa, jonka muistan ihan hyvin vielä. Se ei liittynyt minuun, mutta minulle tärkeään henkilöön, joka sai karvat pystyyn. Töttöröö.

 

NNooo tästä seuras että minä ylpeänä luonteena otan kaiken itseeni koska minua tässä loppujen lopuksi haukuttiin.
Palaten syyhyn miksi ero tuli, nohh.
Minä en kuulu porukkaan. Käyn helsingisä koulua ja olen hesalainen. Ou jee.
Koska olen hesalainen, en kuulu porukkaan. capiche. Koska en kuulu porukkaan, minua ei kutsuta mukaan mihinkään.
 - Joten jos rannoille sun muualle mentiin, Pikselinimi ja pikselinimen uus BF, minun entinen paras ystävähaistavaan, sekä pikselinimen ihana BF2 kutsuttiin mieluummin mukaan.

Minut jätettiin pois laskuista.

Sekös minut ajoikin hulluksi. Halusin Allun seuraa. En saanut sitä. Halusin halusin halusin. Mitä enemmän halusin sen vähemmän sain. Mitä vähemmän sain sen enemmän halusin. Loppujen lopuksi olin ihan paniikissa ja umpikujassa, koko aika kiinni Allussa koska pelkäsin menettäväni hänet. Nnoh, mitenkäs tässä kävikään..

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAaa. Yksinhän tässä tallustellaan... (No onneks on sentään vielä Allu kuvioissa niin paljon että ihan yksin yksin olen)
 

Koska tämä oli nyt minun surupurkaus raivopurkaus paskansyytäyspurkaus ja kaikki muu purkaus pitää tänne loppuun vielä lisätä lapsellisuuden multihuipentumaks henkilökohtainen tervehdys entiselle parhaalle ystävälleni.

Miksi ihmeessä takerrun näin? No ehkä mulle oli merkitystä ensimmäinen ystävä täs kaupungis. Ehkä mulle oli merkitystä kaikki asiat mitä me yhes tehtiin. EHKÄ VITTU SULLA OLI JOTAIN MERKITYSTÄ. Elä säätnä kirjota jonee devijournalii et EI MUST OLLU MITÄÄN MERKITYST SILLE IHMISELLE BAW. SE ON IHAN SAMA BAWAW.
Jos vähän muistellaan, sinä työnsit mut pois. Mulloli rankka aikakausi meneillään, tappelin omast elämäst, silloin en jaksanut ryhtyy tappelee sun seurast TAAS. Milloin tulit mun luo ja sanoit että hengaillaan. Ku soitin teille pienen kuulin taustalt miten kiljuit ENOOKOTONA!!!11!11!11one.
Mä soitin sulle ku lähin helsinkii kouluu. Soitin sulle joka vitun päivä. Laitoin tekstareita, otin yhteyttä. Mitä sä teit. Et vastannu, et vastannu, et vastannu. Sit sanot et sullei ollu mitään arvoo mun silmis. Avaa silmät, astu ulos sun emokuplasta.

Hyvin kostit teinivuosieni ailahtelut. En ois ikinä arvannu että kaikista maailman ihmisistä sä puukotat mua selkään. Toivottavasti oot ylpee itestäs.

Ai miksi pistän tänne henkilökohtaisia tervehdyksiä? Jotta nämä ihmiset tietää vihdoinkin painua muualle tästä blogista, eräällä tavalla minun elämästä. Olen pyytänyt sitä henkilökohtaisesti. Kerran jo tietokoneitse, ja nyt toista kertaa tietokoneitse.

Pikselinimi ei sinällään kummittele mun mielessä minään muuna kuin aikuistumisvuoteni pilaamisen osatekijänä. Mutta parhaan ystävän menettäminen sinällään tuntuu ja viiltää vähän syvemmältä.

Merkintä on paskankaristelua päältä. Mua on loukattu, mun sisällä jyllää ja myrskyää. Kun aijemmin päivällä itkin silmiäni päästä, haastoin Allulle riitaa ja rääyin ja vinguin, auttoi tämän merkinnän tekeminen.
Pitkään aikaan en oo purkanu tunteita merkitsemällä niitä ylös, mut en itke enää.

En voi väittää merkintää 100000% totuudeksi. Koska minä loppujen lopuksi tiedän vain oman osuuteni.
Yhtä hyvin tämä merkintä voi olla minun aprillipilani. Hehhee.
Hyvää joulua vaan