Viimepäivinä mie oon vaan stressannu ihan kauheesti. Koko aika kerääntyy stressiä stressiä stressiä vähän lisää. Alkaa olla sitäluokkaa jo et suolisto ei toimi ja mahaan sattuu koko aika. Itku ei tuu koska mun luottoitkumies sanoi itsensä irti, ja kuppini täyttyy koko aika lisää niin että oon ihan sirpaleina kohta, koska en vaan saa ulostettuu minkäänlaista kunnon rääyntää. Muhvun itkupillerit tänne kiitoos.

Ja sit tää helvetin eroahdistus iskee koko aika päälle. Asiaa korostaa se että en saa käpertyä kainaloon ja vaan tuhista maailman paskaa ulos. Äitin kainaloon mie oon jo liian iso. Isän kainaloon mä en ikinä oikee oo mahtunu.. Äää! En halua olla yksin. En koe itseäni ihmiseksi tälleen puolikkaana.

Raivostuttaa ku tää itkeminen on tällast et  pari hassua kyyneltä tulee mut sit ei tuu kaikkee, sinne jonnekin jää itkusykerö joka kerää lisää stressiä mulle. Ää yhyy yy ää.