PPUUUUUUUUUUUUHHHHHHHHH.

Näin jälkeenpäin ärsyttää. Meidän spesiaalimmat hetket menee sitten siihen että jostain ihan ihme syystä pitää pönöttää tietokoneella. Jollei oikeasti seura kelpaa niin hypätköön järveen sitten.

Kaksi yötä olen jo joutunut yksin menemään nukkumaan. En enää öitäni haaskaa Allun luona, en todellakaan. Hitto ku hukkaan tempperamenttini väärinä hetkinä. Ois illalla pitäny simppelisti vaan pakottaa Allu koneelta. Jos vähän veikkansa tekemisiä seuraa niin kun pelaamasta Allun kanssa pääsi, jos oikein muistan, kämpille tyttöystävänsä luokse meni. Minun kohalla ei käynyt tervehtimässäkään Allu. Kiitos taas niin paljon.

Typerintä tässä on se, että nyt haluaisin Allun kainaloon. Mitä siitäkin tulee? Joudun katsomaan kun toinen pelaa.
Miksi minä en kestä ajatusta olla yksin. Miksen minä kestä olla yksin?