Hei jälleen.

Elämä jatkuu, parempaan päin taas. Mie oon ollu viikon kipiänä ja kotoa pakosalla.
Tuli sanaharkkaa isän kanssa jota en halua enää isäkseni sanoa. Kaikki alkoi siitä että se yks ei jaksanut mennä parvekkeelle asti tupakalle, vaan piti tupakoida sisällä ovenraossa. Hihhulihei, narsissiudessaan ei pysy sisäistämään sitä että muutkin helvetti vie asuvat siinä asunnossa. Olen muutenkin niiiin kyllästynyt tällähetkellä herran maailmankuvaan ja ajattelutapaan
Olen 5 päivää murkkuillut Allun vanhempien nurkissa.

Ehkä siinä on minulla kasvamisen paikka kun en anteeksi osaa antaa toiselle joka minulta anteeksiantoa pyytää. Mitäpä on kasvattanut minut tällaiseksi.
Lapsellisen vanhemman ympärillä kasvaa lapsellisia jälkeläisiä. Niin harmillista kun se onkin niin se on vain totuus.

Olen piirtänyt, tai no ainakin haluan väittää piirtäneeni. Heti kun astuu ahdistavan torkkelin ovesta ulos inspiraatio kuolee kuin joku ruma haiseva juttu.
No eipä se kyllä siellä kukoistakkaan niin ihanan kannustavien kavereiden joukossa. Ppuuh.
Enkä minä kehtaa. En ole erityisemmin koskaan kokenut tällaista tunnetta, minä en vain kehtaa piirtää enää niin että ihmiset katsovat. Kiitos, henkilö jonka jätän nimeltä-mainitsematta, teit hyvää itsetunnolleni. Arvostan. Noh samapa tuo.

Kerronpas tässä sitten päivän tekemiseni:
Herään aikaisin kun ei nukuta. Allu menee kouluun
Luen Oscar  Wilden Dorian Grayn muotokuvaa
Käyn suihkussa
Siivoan tiskipöydän
Luen eteenpäin kirjaa kunnes saan sen luettua
Istun hetken Allun vieressä tuhisten toisen korvaan kun raukka koittaa pelata
Tulen tähän koneelle kirjoittamaan

Koen itseni hurjan nopeaksi lukijaksi mutta sitten kun ajattelee että luen +100 sivua 12 tunnissa, niin en tunnukkaan niin nopealta lukijalta. Nyt pitäisi ruveta kirjoittamaan esseetä kirjasta. Äh, olen siinäkin niin käpyhedelmä että siksi en pidäkkään tekstiblogia

Jooh. Hihei, paljon olisi kerrottavaa mutta minun on riennettävä vessaan. 
Hyvää yötä.