Minun piti piirtää oikein kaunis merkintä. Tavoitteena: edes yksi merkintä kuussa. Viimevuodessa on liian suuri aukko, ja kyllähän minulla tapahtuu..
Mutta en pysty piirtämään tällä hetkellä. Ei tule yhtään mitään mistään. Joten kirjoitan.

Palattuamme Allun kanssa yhteen oli hetki ihanuutta. Mutta sitä kesti ihan liian pienen hetken. Viime tiistaina kävimme läpi keskustelua, jossa totesin että tunteeton seksi ei ole mistään kotoisin, sen jälkeen sanoin myös että onko tunteettomalla parisuhteella tulevaisuutta. Allu antoi negatiivisen vastauksen ja sen jälkeen ... No... Niin.

Koko 2 vuoden ajan annoin kaikkeni Allulle, mutta sain niin pienen osan takaisin. Minua rassaa oikeasti niin paljon että en ollut Allun mielestä mielenkiintoinen. Seurani ei suoraan sanottuna kelvannut...
Monta tuntia istuin Allun vieressä katsellen kuinka hän keskusteli entisen ystäväni Ellan kanssa niitä näitä. Sanomatta minulle sanaakaan mitä hän Ellalle loruili. Vaikka Allun sanojen mukaan se mitä Ellan kanssa puhui oli 'jotain paskaa' joka ei jää mieleen, niin minulla jäi jokainen hetki mieleen kun hän ei puhunut minun kanssa sitä samaa paskaa.
Sitä minä kuitenkin halusin. Ehkä Allu puhui minulle, mutten huomannut sitä koska tajusin vain hetket jolloin hän höpötteli ihanaiselle Ellalleen.
Kyllä olen mustasukkainen. Katkera ja vihainen. Ellalle.
Ellasta tuli yhtäkkiä niin helvetin mielenkiintonen että mulla järki himmeni. Siinähän se.

Koko viikon on nyt tullut pohdittua asioita. Kavereiden kanssa ja äidin kanssa. Yhessä välissä otin Alluun jälleen yhteyttä ja hänen viestinsä oli selvä: "En halua olla sun kanssas enää missään tekemisissä."
Ehkä otin liian pian yhteyttä ja loukkasin sillä en tiedä mutta nyt kuljen pimeydessä vailla suuntaa ja järkeä. Järki sanoo jatka eteenpäin. Mutta sydän haluaa jo pakittaa takaisin. Oikeasti haluan molempia. Haluan Allun takaisin. Mutta vasta sitten kun hän arvostaa olemassaoloani.
Allu on niin hyvä, ja olen niin omistuksenhaluinen etten haluaisi kenenkään muun kokevan Allun hyvyyttä. Vaikkei hän ole enää minun niin en millään halua mieltää asiaa todeksi.

Jos hän oli niin hyvä niin miksen vain tyytynyt siihen?
Koska en halua yksipuolista rakkaustarinaa.
Kun suutelin Allua viimeksi hän piti tapitti tietokoneruutua ilmekään värähtämättä, kun sanoin Allulle viimeksi että rakastan sua, hän vastasi:  Eeeethän sä voi..
Viimeiset sanat minulle oli väkinäiset, minun väkisin mankumana, ettei minulla olisi niin paha mieli, "minä pidän sinusta.". Sanasta sanaan.
Mesessä käytiin sitten keskustelu ja sen jälkeen hän ei enää halunnut nähdä minua.

Ensimmäiset päivät itkin. Itkin koska revin osan irti minusta. Olin jo päättänyt että Allun kanssa haluan jakaa elämäni, mutta nyt en usko että hän ikinä enää haluaa nähdä minua. Kolmantena päivänä näin unta Allusta ja tajusin että olin menettänyt viimeisen ystäväni Karjaalta. Minua ei oikeastaan mikään enää pidättele tässä kaupungissa. Minulla ei ole täällä ketään kuka jäisi minua erityisesti kaipaamaan. Vain vanhemmat, Allunkin vanhemmat muuttaa, kiitos isäni epätasapainoisuuden.
Minä olin päättänyt että Alluun minä tyydyn. Mutta nähtävästi Allua ei semmoinen asia kiinnosta. Tässähän astuu esille se seikka, että olen Allun ensimmäinen tyttöystävä, eikä hänellä ole kokemuksia muusta.
Ihmiset ympärillä sanoo että Allu ei vielä ymmärrä mitä hän on menettänyt, mutta kun katson itseäni ja vertaan vaikka tähän niin helvetin mielenkiintoiseen Mariin, häviän 100-0.

Viimeksi kun ero iski jäin vielä syömään e-pillereitä, koska viimeksi syy ei ollut etteikö ole enää tunteita. Minun tunteet on, ja toivottavasti ne häviäis pian, mutta ei. Allun tunteet vain katosivat. Nyt minulla ei ole syytä syödä e-pillereitä. Irtosuhteisiin en ryhdy, enkä todellakaan halua.
Olen sinällään ristiriitainen; minä haluan irrottautua, mutta haluan hänet myös heti takaisin.

Hävisin kavereille, hävisin tietokoneelle ja enää en jaksa tapella. Olisin halunnut Allulta osoituksen että olen hänelle jotain.
Kaikki tämä olisi estetty sillä että minulle olisi sanonut vähän useammin: Sussu olet rakas. Tykkään susta.
Sitten en olisi ollut mustasukkainen Ellalle. Sitten minua ei olisi harmittanut että sängyssä ei tapahtunut taikoja. Sitten olisin tyytyväisesti kehrännyt.
Se olisi ollut taikasana jolla minä olisin ollut rauhallinen. Tietänyt että kyllä minusta välitetään vaikka on tulossa uusi tietokone, ja vaikka sen Ellan itsetunto pitää saada kohoamaan. Siitä mä olisin tietänyt. 2 Vuotta, kyllähän siinä ajassa olisi pitänyt tuollainen oppia. Aina olen rakastanut huomionosoituksia aina mä oon Allulle sen näyttänyt että niin kovasti pidän siitä kun hän minulle sanoo jotain tuollaista. Ja sitten sen piti loppua kuin seinään.

Sanoin Allulle yksi yö että "...Kun oot mulle niin tärkee ja niin rakas, ja ku mä haluun et mä oisin jolleki yht tärkee" Olisin kaivannut jonkinlaista vastausta, mutta mitään ei tullut. Se viilsi niin syvältä, varsinkin kuin juuri samaisen iltana olin sätkynyt Allulle kuinka Ella ja Allu kombinaatio vituttaa minua. Olin erityisen herkkä ja hyvä itsetuntoni aiheuttaa ihan helvetisti ongelmia koko aika.

Muuta en voi sanoa kuin että joko Allu oli helvetin suora tai sitten helvetin käyrä otus. Ja minun pitäisi tukahduttaa tunteet häntä kohtaan. Mikä on helvetin hankalaa, kun on kuitenkin ollut jo hetki aikaa kiintyä mikä on todellakin tapahtunut.

 

Tämä aamupäivä on ollut niin anaalista. Sain työtarjouksen jäätelökioskille. Eilen piti tavata ihminen joka minulle töitä tarjosi ja olin pönkittänyt itselleni että nyt pitää olla hyvä mieli. Noh, enpä tavannut ihmistä ja tänään kun minun pitäisi mennä ensimmäistä päivää töihin niin en tee muuta kuin itken. Oli saatava purattua olo pois ja kun äiti ei kotona enkä Allun äitille viiti soittaa kun en tiedä millaisia työpäiviä hänellä on, niin puretaan tänne..

Ehkä mä nyt jaksan pitää itseni kasassa yhden viikonlopun ja lähteä sitten Nooran luo.
On minulla sentään yksi ihminen joka haluaa nähdä minut olin minä onneton tahi onnellinen. Haluaa nähdä minut vain minun näkemisen ilosta..

Allu jos ikinä luet tätä. Sanat jotka sinulle sanoin mesessä:
"Ei vaan nähdä enää koskaan. Vihataan toisiamme niinkuin on tarkoitus.!"
Toivottavasti ymmärrät. Minä en sinua vihaa. En ikinä voisi. Tulet olemaan minulle aina se johon ensimmäisen kerran oikeasti rakastuin. Ja tämä tunne kun irrottaudun sinusta sattuu niin paljon. Olit minulle ensimmäinen, ja toivoin että olisit ollut viimeinen, joka petiin asti päätyi, joka oikeasti antoi jonkun hienon syyn elää.. En vihaa sinua, mutta minun oli saatava sinun päälle joku syy ollakseni sinulle vihainen, jotta tämä irtoaminen olisi helpompaa. Mutta ei tää ole.
Haluan sinut takaisin. Mutta haluan sinut takaisin kasvaneena.

 

Sillettiis. Ny mä meen pukemaan. Koitan saada tän harakannaaman johonkin kuosiin ja meen töihin. Jiihaa. Onneksi jäätelönmyynti on semmost duunii mis pitää vaan iloisest virnuilla ja olla kohtelias.