Soija näytti tosi huonolta aamulla, ja koulusta tullessani toinen makasi edelleen samassa paikkaa kuin aamulla. Poika ei reagoinut mitenkään siihen että avasin terraarion kannen, ja vasta kun kosketin väsynyttä barbipoikaa sain pientä elonmerkkiä toiselta.
Soija sätki hetken ja löi päätänsä seinään.. Takajalat ei enää toiminu. Soitin iskälle: Tuu kotiin. Tääl on gerbiili joka pitäs lopettaa...
Iskä tuli, otti toisen terraariosta ja mie sain silittää elävää päätä viimesen kerran. Kolme kertaa kopahti parvekkeella. Nyt se on varmasti kuollu. Hukuttaa en antanu ku tuskattomasti piti homma hoitua.
Pistin nyt ikiunta nukkuvan pojan muovipussiin ja lähin viemään metsään. Puolessa välissä matkalla jonnekin pääsi itku, oli Soijapoika kuitenkin se, josta enempi pidin. Harmaa oli mieluisa väri ja sosiaalisempikin oli hän. Tinkaa minä pitkän aikaa pelkäsin kun puolustautuakseen puraisi minua sormesta.. Mutta nyt minulla on enää Tinkapoika. Yksin koristelee nyt reviiriään, nakertelee vessapaperirulliaan.. Iso urakka edessä vielä on monta paperirullaa nakertamatta. Mahtaakohan yksinäinen suoriutua tehtävästään

Toivottavasti elämäsi ei ollut ihan järkyttävää roskaa

Lepääppä barbiseni rauhassa
Soija 1X.12.2008-20.10.2011

//Koska ihmisiä jotka eivät uskalla omalla nimellänsä täällä kirjottaa, järkyttää se että gerbiili piti omin käsin tappaa, tehkää itellenne jotain. Ei tääl tarvii itseään järkyttää ja minua kiusata. Mä en tuu sensuroimaan itteeni nyt. Enkä tulevassa että hihhuliheivaan.
Ja vielä selvennykseksi kaikille Soija kuoli heti. Ite en vaan tunnistanu kuolonkouristuksii kuolemaksi ja olin ihan paniikissa et elääks se viel. Oman mielentilan vuoksi isä vielä varmisti mulle. Ja ei se eläin ei ollu tohjona tapahtuneen jälkeen. Sen pää ja loppuruumis oli ihan kasassa vielä kun sinne metsään sitä vein. Ja ei se ei oo maassa nyt muovipussissa vaan ihan vaan kiven alla muuttumassa mullaksi.
Helvetti oikeesti mitä draamakuningattaria tämäkin mesta on täynnä. Kyllä mä tiiän et kuolema on kurja juttu, mut ei siit mulle kannata tulla saarnaamaan kuinka mä teen väärin ku päästin jyrsijän, JYRSIJÄN en ihmisen tuskistaan, mahd nopealla tavalla.
Kaikki blogit täällä vuodatuksessa ei oo ihan niille tiina 15 ja jonne 14 vuotiaille tässä on yks elävä esimerkki.
En haluu ketään turretyttöö tai poikaa mun kimppuun siks et mä kerron niinku asiat mun elämässä menee. Ja vaikka kuinka tahtoisitte toisin, nii tää blogi kertoo aika pitkälle siitä mitä mun elämässä ja tunnemaailmassa tapahtuu. Ei oo mielenkiintosta, ei tarvii käydä täällä saarnaamassa mitä teen väärin.
En tuu kasvamaan joidenkii tuntemattomien ihmisten kritiikistä mihinkään suuntaan. Nyt mä oon taas mielipiteeni ilmaissut.
Olisitte onnellisii ettette tunne mua oikeesti, tällast vitun pimeetä rotantappajaa. Niii.